Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne kirjottelen omat ja kavereiden yliluonnolliset kokemukset. Jos haluat kirjottaa omia kokemuksiasi, mene keskusteluihin ja sieltä kokemusfoorumiin ja kirjoita omasi! Toinen vaihtoehto on lähettää se sähköpostina minulle, osoitteeseen aaveita@luukku.com. Muista ihmeessä ilmoittaa saanko julkaista sen täällä.

______________________________________________________________________

Tämä tapahtui itselleni keväällä 2009 kun olimme luokkaretkellä yksi yö Kariniemen leirikeskuksessa. Siellä on ns. Vanha Kariniemi, eli vanha keltainen vanha puurakennus jossa sanotaan kummittelevan Musta Mummo. Olimme luokan tyttöjen kanssa siellä yöllä, noin kello 23.45 siellä. Ja arvatenkin todella pelottavaa! Olimme ainoastaan taskulamppujen varassa siellä koska sähköjähän ei vanhassa rakennuksessa ole. Siellä oli yksi huone missä olin yksin. Edessäni oli n. 2 metriä seuraavaan kaveriini, takana ei tullut kukaan koska olin viimeinen. Kuvasin siinä videokuvaa. Yhtäkkiä tunsin kuinka joku olisi koskettanut minua olkapäähän. Ja vieressäni tai takana ei ollut ketään. Katsoin taakseni - tyhjää. Katsoin vieressä olevaan seinään ja huomasin kuinka näin mustan, mutta silti läpikuultavan hahmon istumassa lattialla, nojaamassa seinään, pitämässä jalkoja koukussa kädet niiden ympärille kiedottuina ja tuijottamassa minua. Huusin kavereilleni jotain tähän suuntaan "hei tossa oli joku!" Ja kun katsoin takaisin, arvatenkin - ei ketään. Kaverinikin ovat kuulemma nähneet jotain vähän samantapaista.

______________________________________________________________________

Oli kylmä alkutalven ilta. Olimme isäni verstaalla vaihtamassa äidin autoon talvirenkaita. Ulkona oli hyytävän kylmä, siksipä menin sisälle lämmitettyyn huoneeseen. Löyin sieltä paperin ja kynän, rupesin piirtämään tuttuun tapaani, laitoin korvanapit korviin ja kuuntelin radiota. Kun vähän olin piirtänyt, kuulin takaani melko hiljaista kolistelua. (Se huone on siis iso, mistä lähtee ovi toiseen huoneeseen ja sinne on myös muutama ikkuna) Katsoin taakseni mutta ääni loppui yhtäkkiä. Jatkoin, ja kolistelu vain yltyi. Yhdessä vaiheessa se oli jo kovaa jyrinää. Sitten ajattelin että en ole täällä enää, ja lähdin.

_____________________________________________________________________

Tämä sattui kaverilleni kun hän oli pappansa kanssa mökillä. Illalla oli hyvin saunottu ja kaverini lähtikin sammuttamaan saunanpesää. Kun hän saapui saunaan, hän näki saunanlauteilla istuvan mustan mutta läpinäkyvän mieshahmon tuijottamassa häntä vihaisesti punaisilla kiilusilmillänsä. Kaverini säikähti sitä niin paljon että ei enää mene yksin sinne illalla!

_____________________________________________________________________

Toinen tapahtui samassa paikassa. Mökillänsä serkkujen ja papan kanssa valmistivat rosvopaistia. Iso tuli kuopassa roihusi kauan, mutta yhtäkkiä sammui kuin seinään, eikä sitä enää saatu syttymään bensiinilläkään.

______________________________________________________________________

Vielä kolmas ja neljäs tarina samasta henkilöstä. Kuvagalleriasta, ja ehkä muistakin kategorioistakin tuttu Kariniemen leirikeskus näyttää olevan aktiivinen paikka yliluonnollisille tapahtumille. Juuri tämä kaverini nimittäin oli siellä viime keväänä, kuin myös muukin luokka. Hän näki illalla uimarannalta tullessa ns. Mustan Mummon mökin ikkunalla kynttilöitä palamassa. Kun hän oli katsonut muualle, katsoi hän takaisin ja mitään ei näkynyt paitsi tyhjät ja mustat ikkunat. Sinne ei myöskään kukaan päässyt ilman avainta, siksi sinne oli mahdoton päästä, sitä paitsi sinne ei kukaan uskaltaisi edes mennä, koska siellä on joka kerta nähty musta hahmo kulkemassa.

______________________________________________________________________

Sitten vielä kaveristani kertova viimeinen tarina. Oli hän silloin samaisena iltana Kariniemessä käynyt viimeistelemässä saunan. (Luokan eri ryhmille annettiin eri tehtäviä, kaverini ryhmän kohdalla juuri saunan sytyttäminen ja huolto.) Hän oli huvikseen ottanut maitokärryt mukaansa. Oli myöhä, kaikki olivat jo sisällä.* Työnteli hän sitten maitokärryjä, jätti ne saunan viereen. Kun hän tuli sieltä, hän ihmettyi. Linnut lensivät lujaa piipittäen jonnekkin, ja maitokärryt olivat siirtyneet kauemmas. Kaverini ihmetteli paljon, miten nyt tuollaiset kärryt pystyivät "itsekseen" liikkua niin paljon. Maa oli tasaista.  

*Kaikki olivat siis sisällä, kukaan ei voinut siis liikuttaa maitokärryjä!

_____________________________________________________________________

Eli spiritismiä muutaman kerran olen koittanut. Luokassa koulun jälkeen. Ihmettelin miksi se onnistui vaikka luokassa oli kyllä virsikirjoja, päivänvaloa ja ehkä raamattujakin, eikä me edes menty sitä kunnon välineillä. Jollain muovikupilla ja pulpetinkanteen vain kirjoitettiin kaikki tarvittava. Voi olla että se oli sellaista ensimmäisen kerran jännitystä ja meininkiä, mitään ei tehty oikein kunnolla. No, aloitimme sitten kysymällä onko ketään paikalla. Ensin kuppi liikkui tylsistyttävän hiljaa. Kyselimme siinä sitten kaikkea, ja vastauksia tuli, ensin hitaasti, sitten nopeammin. Päätimme, että yksi kaverini, sanotaan vaikka Irmeliksi, (nimi muutettu) meni piirtämään jotain taululle. Kukaan osanottajista ei nähnyt, se oli tarkoitus. Kysyimme että piirsikö Irmeli taululle ympyrän. Vastaus oli ei, ja lopulta paljastuikin että Irmeli oli piirtänyt taululle neliön. Siinä kyselimme, siellä oli 3 vuotias Heli, eikä hän ollut asunut paikkakunnallamme. Hetken päästä lopetimme. Ensin ei lupa irronnut, mutta parin kysymyksen jälkeen saimme kyllä. Kuppi liikkui jo nopeasti. Mutta paras oli siinä, kun muutaman minuutin jälkeen lopettamisen, muut tytöt olivat "ryhmässä" ja itse olin noin metrin päässä heistä. Kaverini Marjukka (nimi muutettu) kertoi minulle, että oli nähnyt pienoista liikettä luokan ovessa. Itse en sitä huomannut. Mutta sitten katsoin sinne, kuin myös muutkin osanottajat, näimme kuinka luokan ovi paiskautui todella lujaa kiinni! Ketään ei ollut käytävillä, koska oli jo sen verran myöhä, että koko koulu oli jo päässyt kotiin, paitsi siistijät. Säikähdimme aika paljon tuota juttua. Miten voi muka selittää raskaan oven itsestään kiinni paiskautumisen, jos kerran oven takana ei ole ketään? Juttu on ihmeellinen, eihän me edes käytetty kunnon välineitä.
____________________________________________________________________

Yritimme seuraavana päivänä uudestaan spiritismiä, tällä kertaa kunnon leivinpaperilla. Lasi liikkui kuten ennekin, ja salaisuuksia paljastui. Kysyimme hengeltä, että onko näiden "Marjukan" ja "Irmelin" isovaari siellä. Se oli, ja tuli juttelemaan. Mutta hetken päästä aloimme kuulla ääniä. Jossain naksui joku juttu, ja luokan suljettu ovi alkoi "pamahdella" kauan. Epäilen kyllä, että oven paukahtelu johtui vain pienestä läpivedosta. Kaverini kuuli vierestään henkäisyn. Minä ainakaan sitä en kuullut, mutta mysteeriksi se jäi. Meno alkoi muuttua vielä enemmän jännittävämmäksi, kun kaverini näki aina välillä sivusilmällä jonkin hahmon kurkkaavan luokan yläikkunoista*

*Luokassamme on siis katonrajassa ikkunat, käytävälle suunnattuna.

______________________________________________________________________

Tämä tapahtui äidilleni hänen ollessaan opiskelija. Kuten edelleen, oli äitini suunnaton kukkienrakastaja. Asuntonsa oli ehkäpä kukkia täynnä, niin paljon hän niistä piti. Oli loppusyksy, sateinen ja harmaa. Hän oli vähän sairas silloin, hänen täytyi lähteä hakemaan lääkäristä jotain lääkettä pyörällä. Haettuaan lääkkeensä ja oli pyöräilemässä kotiin, mutta huomasi hän kuraisella ojan pohjalla jotakin mitä hänen oli pakko katsoa. Kääntyi hän takaisin ja huomasi sen olevan ruusukimppu. Ei siinä muuta outoa olisikaan, jos ne eivät olisi olleet harvinaisen kauniita, todella hohtavia ja vaaleanpunaisia. Ne eivät olleet yhtään kuraisia vaikka ne olivat olleet siinä ojassa, mikä oli todella likainen ja kurainen. Ruusut olivat TODELLA kauniita ja harvinaisen näköisiä. Kovana kukkaintoilijana, hän oli tietenkin kiertänyt monia monia kukkakauppoja, mutta missään hän ei ollut nähnyt niin komeita ruusuja. Hän vei ne sitten kotiinsa, ja huomasi niiden oikein sädehtivän valoa, ne kukkivat harvinaisen pitkään ja äitini olokin parantui nopeammin kuin oli ajateltu. Mikä tuo on, sitä saa miettiä. Äitini ajatteli sen olevan lahja enkeliltä, sillä jos tuo kimppu olisi ollut jonkun ihmisen, kukaan ei olisi voinut olla huomaamatta jos sen olisi tiputtanut. Kaiken lisäksi silloin oli ilta, ja kulkijoita erittäin vähän. Ja kun hän oli mennyt samaisen paikan ohi lääkäriin mennessään, mitään kimppua ei ollut ojassa.

_____________________________________________________________________

Outoja tapahtumia on myös tapahtunut mummolleni. Hän on kertonut, että joskus opiskelijana joku oli soittanut ovikelloa. Meni hän sitten avaamaan, mutta suureksi ihmetykseksi siellä oli ollut jo hänen muutama vuosi sitten edesmennyt äitinsä. Hän halasi nykyistä mummoani ja mummoni on sanonut että hän oli erittäin ihmettynyt, ehkä vähän pelokaskin. Enempää en ole kuullut tästä tarinasta.

_____________________________________________________________________

Melkein samainen tapahtuma on käynyt mummoni ystävälle. Hän oli lounaspöytää korjaillessaan nähnyt kuolleen isänsä juomassa kahvia pöydässä. Enempää en tuosta tarinasta muista.

______________________________________________________________________

Koulukaverilleni sattui tämä Kariniemen leirikeskuksessa muutama vuosi sitten, Vanhassa päärakennuksessa. Hän oli silloin poikaleirillä. Meni hän sitten sinne, Vanhan päärakennukseen yhteen huoneista. Siinä huoneessa on yhdistettynä 2 pienempää huonetta. Toisesta kerrotaan, että sinne olisi murhattu naispuolinen puutarhuri. Kaverini meni katselemaan ikkunoista ulos, miten muut leikkivät pihalla. Hän oli sulkenut ovenkin. Ovessa oli vanha haka, siis sellainen lukkosysteemi. Kun kaverini katseli ulos, hän kuuli oudon äänen, aivan kuin haka olisi mennyt kiinni. Häntä alkoi ihmetyttämään, ja kun hän oli lähtemässä ulos, näki hän miten haka oli laitettu kiinni, vaikka se oli auki alussa, ja hän oli yksin siellä!

____________________________________________________________________

Itselleni tapahtui tosi outoja 2007 jouluaattona. Istuin lattialla kissani kanssa. Yhtäkkiä kuulin takaani, takavasemmalta oudon naurun. Ihankuin joku todella matalaääninen mies olisi naurahtanut "möhöhö". Ja juuri se jälkeen kissani oli todella pelokas ja katsoi kokoajan eteiseen. Menin sanomaan isälleni asiasta, ja kissa seurasi perässä. Se ei ikään kuin uskaltanut jäädä yksin. Menin katsomaan ulos mutta siellä ei ollut mitään. Kissa lopetti pelkäämisen hetken päästä. Ja juuri lauantaina (10.1.09) katsoin Riivattuja Taloja, huomasin että sarjan juontaja Yvette Fielding kohtasi aivan samanlaisen naurun kuin minä silloin! Hieman alkoi mietityttämään asia, joten laitan tähän sen jakson kohdan jossa kyseinen tapahtuma sattui.

Kuuntele tarkkaan ajasta "4.50" lähtien. Kyseinen nauru sattui ajassa "4.55". Tästä saatte hieman lisämakua millainen minun ja Yveten kuulema ääni oli. 

Get the Flash Player to see this player.

 

 

____________________________________________________________________

Olin iltalenkillä, ja katsoin taakseni. Kun käänsin pään, hätkähdin ja sydämeni pomppasi kyllä hulluna. Muualla metsikössä oli pimeää, ei varjon varjoa. Mutta ehkä juuri sekunnin murto-osan näin ihan hullun jutun. Ikään kuin 4-5 vaaleaan asuun pukeutunutta miestä marssisi lähellä toisiaan. Koko alue oli vaalea, ja erottui hyvin tummasta taustasta. Pieni liike taisi näkyä. Näky oli niin lyhyt, että kaikkea en muista. Miehet näyttivät vähän kuin sotilailta. Mietin juttua koko loppumatkan.

____________________________________________________________________

Muutama kuukausi sitten olin ystäväni kanssa mesessä juttelemassa web-kameroiden kanssa. Tykkään pitää silloin aika hämärää valaistusta. Takanani oli hämärää, mutta sinne kyllä kameran kautta näki. Vilkaisin omaa kameranruutua ja näin takanani jonkun oudon tumman hahmon kävelevän. Sanoin kaverilleni jotain siitä. Toki se saattaa olla pelkkää harhaa mutta tunnelma oli erilainen sen jälkeen.


©2018 Ei heikkohermoisille! - suntuubi.com